Luen netistä, että "Pahoinvointi on tyypillinen alkuraskauden".

Se siitä loistavasta olosta. Voin pahoin aamulla, päivällä, illalla, yöllä. Hikoilen ja kaulaan ilmestyy lukuisa määrä näppyjä. Pulssi kiihtyy. Oksennan. Huimaa. Heikottaa. Miten olen itseni tähän tilaan saanutkaan. Koen nousujohteisen hyvän olon tunteet nopeastikin, mutta sitä ei kestä varttia kauempaa.

Oksennan armottomasti. Hapuilen kännykkää, pakko soittaa miehelle, että varmistaa kymmenen minuutin päästä minun olevan elossa. Näen myös esikoisen jalkovälistäni makaavan lattialla ja tarkkailevan minua,  'äiti mitä sä teet?'.